kuunteletko Bob Dylania vai Nickelbackia
Janis Joplinia vai Lana del Reyta
Negative Approachia vai Green Dayta
Nasia vai Lil Nas X:ää
Popmusiikilla ei ole mitään väliä. Ja se että kokonaiset sukupolvet toisensa perään on opetettu katsomaan historiaa jonkun typerien Woodstock-linssien läpi ja puhumaan vakavissaan näistä popteollisuuden stimulanteista - ikään kuin nää toisiaan seuraavat "ilmiöt" ja vaihtelevuudet olisivat ikinä kurottaneet sen välittömän hyödykeulottuvuuden ulkopuolelle missä ne elää ja kuolee - on traagista.
Bob Dylanissa älykkäintä oli Al Grossman ja Al Grossmanin kaverit.
Janis Joplinia vai Lana del Reyta
Negative Approachia vai Green Dayta
Nasia vai Lil Nas X:ää
Popmusiikilla ei ole mitään väliä. Ja se että kokonaiset sukupolvet toisensa perään on opetettu katsomaan historiaa jonkun typerien Woodstock-linssien läpi ja puhumaan vakavissaan näistä popteollisuuden stimulanteista - ikään kuin nää toisiaan seuraavat "ilmiöt" ja vaihtelevuudet olisivat ikinä kurottaneet sen välittömän hyödykeulottuvuuden ulkopuolelle missä ne elää ja kuolee - on traagista.
Bob Dylanissa älykkäintä oli Al Grossman ja Al Grossmanin kaverit.
Mitä tarkoittaa, että jollain on tai ei ole "väliä"? Jotta artistilla voisi olla väliä, minkä kriteerien olisi täytyttävä?
VastaaPoista(Kysyn siis jotta voisin paremmin pohtia ja punnita omaa kantaani asiaan.)
PoistaIhan ensiksi vain: kärjistäminen tässä nyt on tarkoituksellista, sillä yhteiskunnassa, jossa omat "fiilistelyt" on nostettu niin tärkeäksi, on syytä väittää mahdollisimman suoraan vastaan. Mutta siis kuvaavaa on, kuinka moni nykyisestä kulttuurieliitistäkin oikeasti luulee, että popmusiikkimakueroilla olisi jotain väliä, että niiden välillä olisi jotain hierarkioita: joku (yleensä kitararock) "syvällistä" ja joku mistä ei tykkää "pinnallista" ja Dylanin kuunteleminen muka kuin laittaisi rahaa pankkiin.
Poista"Popmusiikilla" tarkoitan tässä sitä bisnestä, joka synnytti ensimmäiset *varsinaiset* kaupalliset nuorisokulttuurit 50-luvulla, plus tietty kaikki tähän prosessiin olennaisesti liittyvät muut tahot (pr:n ja median symbioosi). Kys. nuorisokulttuuriaspekti ja siihen liittyvät keinotekoiset vastakkainasettelut ovat olleet aina popteollisuuden ydinjuttu: cool vs. epäcool, (iällisesti) vanha vs. uusi, "sovinnainen" vs. "rankka" (lainausmerkeissä, sillä "rankinkaan" juttu ei tietysti popkulttuurissa ole ikinä muuttanut yhtään mitään). Nämä kaikki popkulttuurin tarjoamat "muutokset" on aina tapahtuneet hyödykkeen ulottuvuudessa: millaiset yksilölliset "fiilikset" tai "kiksit" mikäkin juttu tarjoaa. Se, että näiden kuluttajakokemusten ulkopuolelle teollisuus voi rakentaa oman "historiansa", ts. jotain näennäisiä yhteyksiä ("sukupolvikokemuksia" ja "vuosisadan keikkoja" tai "aikakausia" genrejen mukaan yms.), on ollut tosi kätevä tapa siirtää sama spektakulaarinen ajattelu koskemaan laajemmin historiaa, politiikkaa, taloutta, mitä tahansa ihmisten välistä konkreettista vuorovaikutusta, yhteiskunnallista suhdetta ja yhteistyötä. Samalla tavalla mistä tahansa yhteiskunnallisesti merkittävästä muutosvoimasta voidaan tehdä "popkulttuuria", asettaa se saman tyhjänpäiväisen keskustelun raameihin. Tulee mieleen, miten Mark Greif kirjoitti siitä, että joskus 1900-luvun ensimmäisillä vuosikymmenillä nuorten into ja energia ja halu olla omiensa parissa kanavoitui paikalliseen järjestäytymiseen ja toimintaan (kaikkiin osuuskuntiin, järjestöihin, liittoihin yms.) mutta myöhemmin kaikki tämä energia on saatu kanavoitua popkulttuuriteollisuuden alakulttuureihin, ts. vain kuluttamiseen. Tarpeeksi monta sukupolvea kun on kasvanut näin, niin ollaan saatu juuri tällaista nykypäivän älyttömyyttä, jossa fiksutkin ihmiset saattaa puhua politiikasta ja historiasta yhtä tyhjänpäiväisesti kuin jokin rockdokumentin puhuva pää jostain sen teollisuuden synnyttämästä mytologiasta.
Kiitos vastauksesta! Tossa riittää pohdittavaa. Itselleni siis. Toistaiseksi saan tosta kiinni jossain määrin, mutten täysin, mikä liittyy varmaan ennen kaikkea perehtyneisyyden puutteeseen. Tietysti myös käsitteiden monitulkintaisuus vaikuttaa asiaan: itse hahmotan "popkulttuurin" melko laajaksi ja sameareunaiseksi ja koen että ainakin sen reunamilla voi olla mahdollista tehdä aidosti merkityksellistä ja älykästä taidetta... Jos popkulttuurin määrittelee vähän suppeammin, niin toi mitä kirjoitat on varmaan totta.
PoistaBob Dylania olen pitänyt jollain tavalla merkittävänä taiteilijana. Dylanin taustalla vaikuttaneista kaupallisista voimista en tiedä mitään, enkä kyllä hirveän paljon Dylanistakaan. Jos historian hajottaa osiinsa yksittäisten ihmisten yksittäisiksi kokemuksiksi, niin siitä näkökulmasta katsottuna Bob Dylanilla varmasti on ollut väliä - mutta tietysti lähinnä nimenomaan taiteellisena elämyksenä ja fiilisten aiheuttajana ja epämääräisenä inspiraationa. On kiinnostava kysymys, että onko Dylanin olemassaololla ollut minkäänlaista yhtään laajempaa vaikutusta yhteiskuntaan tai historian kulkuun tai ihmisten tapoihin elää tai ajatella. Todennäköisesti vastaus on ei. (Dylan ei kyllä loppujen lopuksi kai olekaan kovin yhteiskunnallinen vaan enemmän art for art's sake -lajin taiteilija. Mikä tietysti ehkä tietyllä tapaa tekee siitä "turvallisen".)
Toi nuorten innon ja energian kanavoiminen kuluttamiseen on todella hyvä pointti ja auttaa mua saamaan tästä kiinni.